Petri
Niikko
Muistokirjoitus Senja Mäkiselle ja
vuoden 2007 näkökulma kisoihin Vuodesta 1995 järjestetyillä kalevalaisen runonlaulun maailmanmestaruuskilpailuilla on ollut näkyvä merkitys uuden runonlaulun ja kalevalaisen runon esiinmarssille ja nousulle. Kilpailujen myötä suomen kieleen on jopa vakiintunut uusi sana: nykyväinöt. Kisat ovat synnyttäneet alalle VKY:n lisäksi uusia järjestöjä, kuten KaRuSe ry:n trokeemankeleineen. Ilmiöstä tehty, uusintanakin esitetty Lisa Hovinheimon vuonna 2000 TV Ykköselle ohjaama dokumentti Nyky-Väinön laulu on palkittu myös ulkomailla. Ohjelman päähenkilönä on Kalevala MM-kisoissa kahdesti voittanut Taito Hoffrén ja tämän vaimo Ilona Korhonen, ammattirunonlaulajia molemmat. Ohjelmassa allekirjoittanut lausuu myös PC-manauksen ja laulaa tyttärensä kanssa Neidon lunastusta (molempien henkilökohtaisesti tunteman ja nyt edesmenneen) vienalaisen tietäjän Jelena Pirhosen mukana, joka laulaa kasetilla esilaulua. Nykyväinöilmiössä vanha ja uusi kohtaavat kiehtovalla, aidolla tavalla. Suurella sydämellä. Viestikapulana ihmiseltä opittu vanha laulu ja nerokas, vuosisatojen kulussa vain voimaansa kerännyt kalevalainen runomitta. Nykyväinöilmiö on yhdistänyt suomalais-vienalaiset
perinteet, nykykansanrunoilijoiden luovuuden sekä kansanmusiikin
opiskelijoiden ammattitaidon ja runonlauluinnostuksen moderniin
musiikki- ja kieliperinteeseen. Uusilla ytimekkäillä runoilla
nykyväinöt ovat todistaneet, että kalevalaisen runon ei tarvitse
olla vanhojen kansanrunojen kopio tai joskus teennäinen toisinto.
Uudistuva kaleruno menestyy
myös muiden nykyrunojen rinnalla (Kalevala MM-2002 ja 2004).
Esittäjäpuolella Suomessa on Värttinän ohella useita
kansainvälisestikin menestyneitä runonlaulun esittäjiä.
Kansanmusiikin nousu ja runonlauluperinteen uusi tuleminen alkoivat jo
1960-luvulla ja yksi trendin suuria vaikuttajia oli akateemikko
Matti
Kuuseltakin oppia saanut professori ja kansanmusiikin esittävä guru
professori Heikki
Laitinen. Tapahtuman alkuperäisenä ideana oli tuoda yhteen parhaat alan tekijät niin musiikin, teatterin kuin runouden piiristä. Jatkuvasti suosiotaan kasvattanut tapahtuma pohjaakin reseptinsä amatöörien ja ammattilaisten yhteiskemiaan: kansanmusiikin opiskelijoiden esityksissä saadaan nauttia alan uusista musiikillisista tuulista ja ammattimaisesta laadusta, kun taas amatöörit tuovat kilpailuihin oman jäljittelemättömän aitoutensa - ja mikä merkillepantavaa - parhaat uudet kalevalaiset tekstit. Ennen ensimmäisiä kilpailuja sain kuulla paljon epäilyjä uusien kalevalaisten runojen tasosta. Koitos todisti muutamien ihmisten voimin aivan päinvastaisesta. Ensimmäisten kisojen kohokohtia oli jyväskyläläisen Urpo Nuorvan Talvisodan kronikka, joka on kiistatta parhaimpia vuosisatamme jälkipuoliskon kalevalaisia runoja. Vielä suurempaan menestykseen on yltänyt vuonna 1997 maailmanmestariksi kruunatun Senja Mäkisen Peili-runo. Vanhuutta ylittämättömällä lempeydellä ja itseironialla kuvaavasta runosta on noussut kansan suursuosikki, joka saa varsinkin Senjan itsensä esittämänä aina yhtä innostuneen vastaanoton. Kilpailuissa syntysanansa saanut vuonna 1999 julkaistu Runorumpu ja Runoräppänä -teokset, 2000 -luvun Kantelettaret ovat tulvillaan lukijoiden ja lausujien kestosuosikkeja. Kilpailun menestystä auttoi Sibelius-Akatemiassa jo pitkään vallinnut uuden kansanmusiikin nousu ja varsinkin Heikki Laitisen ja Anna Kaisa Liedeksen tekemä työ runonlaulun opetuksessa. Vuosittain järjestettävät runonlaulun mestaruuskilpailut ovat tuoneet julkisuuteen useita lahjakkaita alan taitajia. Kisoista ovat saaneet tuulta siipiensä alle mm. lauluryhmä Kullervon Kosto ja shamaanitrio Kuuakka ja runonlaulajat Taito Hoffrén ja Nick Hennessey ja V.P. Pisto. Myös Veltto Virtanen on todistanut runoimrovisaation lahjansa palkittuna Vuoden Shamaanina. Ensimmäiset Kalevalamittaisen runonlaulannan Suomen mestaruuskilpailut pidettiin Espoon Kulttuurikeskuksessa 1.11.1995. Helsingin Sanomien artikkelissa (Pirkko Kotirinta) esiintyy ensimmäisen kerran sana nykyväinöt. Tiedotusvälineiden rummutuksen ansiosta 300 paikkainen Louhisali oli tupaten täysi ja tunnelma sähköistynyt. Juontajana toimineen Heikki Laitisen oli ilo nostaa innostunut yleisö mukaan tapahtumaan, joka huipentui sooloimprovisaatio-osuudessa kansanedustaja-rockmuusikko Veltto Virtasen hurjaan EU-manaukseen. Virtanen palkittiin suorituksistaan ensimmäisellä Vuoden Shamaanin tittelillä. Muita kilpailun kohokohtia olivat Suomen Mestari Eila Hartikaisen väkevä, tumma laulanta sekä esimerkiksi lapsiryhmä Vesseleiden ja jyväskyläläisen Urpo Nuorvan esitykset. Urpo Nuorva palkittiin parhaasta uudesta runosta yhdessä turkulaisen Sanna Mansikan kanssa. Nuorvan Talvisota-kronikka on mielestäni yksi tämän vuosisadan komeimpia kalevalaisia runoja. Urpo Nuorvasta on kehittynyt suosittu runonlaulaja, jonka esityksissä on aina sielua mukana. Sielua oli myös toisen tekstistään palkitun
turkulaisen Sanna Mansikan esityksessä,
vaikka hän säestikin itseään kitaralla ja
blueskompilla! Kaikki loppukilpailuun päässeet
esitykset olivat hyvätasoisia ja täynnä aitoa yrittämistä.
Haluan kuitenkin vielä nostaa esille kaksi suomalaisen
naisenergian todistetta ikimuistoisista avauskilpailuista.
Meillä oli kunnia saada lavalle viimeinen suomalainen
perinteinen runonlaulaja, joka on oppinut koko laajan
ohjelmistonsa äidiltään, suistamolaiselta Oksenja Mäkiselältä.
Klaudia Vonkkanen vakuutti myös
kilpailuissa olevansa aito runon- laulannan mestari,
jonka suussa ikivanhat melodiat elävät luontevan mehevästi.
Vonkkanen palkittiin perinteen säilyttäjän kunnia
kirjalla. Varsinaisen yllätyksen kisoissa tarjosivat
kuitenkin nuorten alta kaksikymppisten lauluryhmä Kullervon Kosto.
Kasetin perusteella tiesin tytöt hyviksi laulajiksi,
mutta kun he astuivat lavalle seksikkäissä nahka-asuissaan
olin yhtä äimistynyt kuin muukin yleisö. Tytöt täräyttivät
kisojen kautta itsensä julkisuuteen, ja keikkailevat
ahkerasti tänäkin päivänä. Kisojen tuomaristo valitsi runonlaulun
Maailmanmestariksi Jaana Tikkalan Rääkkylästä, joka
osallistui kilpailuun sooloitkulla ja yhtyeen Loksatuda jäsenenä.
Tikkalan itku oli paitsi koskettava, niin myös
teknisesti erittäin hallittu nykypäivän itkuvirsi.Vuoden
Shamaaniksi valittiin yleisöäänestyksellä Yamar Thiam
Senegalista. Thiamin Puhuva rumpu-esitys todisti, että
"Vaka Vanha Vaenamoinen" osaa myös käsitellä
afrikkalaista rumpua vimmatun tanssin vauhdittamana.
Tuomariston muodostivat dosentti Lauri Harvilahti,
lehtori Anna Kaisa Liedes ja folkloristi Mikko Europaeus.
Kisat saivat jälleen runsasti julkisuutta tiedotusvälineissä.
Espoon suurimmassa sanomalehdessä Länsi-Väylässä
kilpailut komeilivat etusivulla. Kisoista radioitiin
kooste YLE:n Ykkösellä 18.1. klo 13.10-14.00, ja niistä
oli väläyksiä TV-uutisissa. Sarjapalkinnot ja
osallistujalistat näet kohdasta MM-98. Kisojen tilastoja 1995-2004 Sivun lopussa tiedot tuomaristoista Osanottajat ja palkitut Kalevalamittaisen
runolaulannan SM-kilpailut 1.11.1995 -Eila Hartikainen, Helsinki (Suomen mestari) sähköiseen musiikkiin laaditut esitykset Kalevala MM-99
5-vuotisjuhlakilpailut 23.10 Espoon Kulttuurikeskuksessa. Mainittakoon, että kärkikaksikon takana tulivat hyvin lähellä
Santtu Karhu, Hännähuiput, Tytti Metsä ja Urpo Nuorva. Äänestystulos
oli tasainen voittajaa lukuunottamatta. Lisää kilpailujen tunnelmista lähiaikoina sivuillamme. Valokuvia saamme verkkoon heti alkuviikosta. Kiitos mukana olleille! Ensi vuonna tavataankin jo laajemmilla areenoilla ja uusin teemoin, joista tiedotamme lähiaikoina. Tuoreet viisivuotisjuhlakommentit järjestäjältä 1999 Kisojen voima on ollut amatöörien ja ammattilaisten yhteiskemiassa. Väitänpä, että amatöörien aidot, hiukan viimeistelemättömät esitykset ovat kenties koskettaneet yleisöä enemmän. Eilen pidetyissä kisoissa parasta antia olivat mielestäni nuorten trokeeviritelmät, jotka eivät lonkalta kirjoitettuna tietenkään olleet täydellisiä mitaltaan, mutta niiden säkeissä virtasi nuorison aitous ja voima, jota rohkeat esitykset vielä korostivat. Yhtä paljon yleisö lämpeni lasten runojen esityksistä. Käntsy kaarnasesta runo oli oivaltavan hauska, suorastaan huippuräväkkä Hännähuippujen käsittelyssä. Vastapainoksi jo ammattilaisiksi nousseet kansanrunouden opiskelijat olivat mielestäni turhan pidättyväisiä esityksissään. Pelkäsivätkö he ammattilaisraadin arvostelua, vai onko esitysten akateemisesta tarkkuudesta tullut hyve? Kullervon Kostostakin puuttui alkuaikojen eroottinen uho, joka ainakin minusta sähköisti heidän esityksensä paremmin. Minun mielestäni tyttöjen alkuaikojen hauskuus oli hävinnyt. Johtuneeko kokoonpanomuutoksista? Uskallanpa väittää, että kansansuosikeiksi nousee taiteen kuin taiteen alalla ihmiset, jotka säilyvät ikuisina amatööreinä! Tarkoitan amatööriytenä innostusta, aitoutta ja ennen kaikkea nöyryyttä. Jos esiintyjä pitää itseään kansaa parempana, ei hän pitkälle pötki. Oppitunti kansan ja kansanrunouden "ylivertaisuudesta" voisi alkaa vaikkapa uunituoretta kokoelmaa Runorumpua lukemalla. Väitän, että Suomesta ei löydy montaa ammattikirjoittajaa, jotka yltävät sen runotuotannon tasolle. Ikivanhan runotekniikan hallinan lisäksi niistä hehkuu aitous ja kansan sielu, joka pakenee väkisin yrittävän käsistä kuin vesi seulasta. Ammattilaisten esityksistä minua koskettivat ehkä eniten Eila Hartikaisen "Mietteissänsä vanhat lehmät", jossa uusi kansanruno sai eläytyvän mestarin esittäjäkseen. Eila onkin taiteilija, joka on säilynyt murrettansa myöten kansanihmisenä. Samoin V.P.Piston Runorumputeos "Kohti Sylvesteriä oli todella mestarillinen, ja Karjalan Santtu Karhun loitsinnassa oli maagisuutta rock-kompin säestyksellä. Vuoden 1999 Runolaulun maailmanmestaruuskilpailuissa oli runsaasti hyviä esityksiä joka makuun. Ruotsista tulleet Eila och Anders pitivät yllä pölhön kansanhuumorin mainetta pienoiskuvaelmallaan, jossa ruotsin- ja suomenkieleinen kalevalamitta limittyivät Svea-mamman Lemminkäistarinaan. Oikeastaan on sääli, että Johannes Kekkonen ei tänä vuonna mahtunut loppukilpailuun, sillä hänellä tätä rohkeaa aitouden lajia löytyy vielä enemmän. Toivottavasti hän kirjoittaa ensi vuodeksi sen verran lyhyen tekstin, että hänet voisi huoletta päästää estradille sitä lausumaan ilman, että on pelkoa sanojen haihtumisesta mielestä kesken esityksen... 25.10. 1999 mietteitä radioohjelman jälkeen: Ugin Jyrähdys tulokset ja kuvia Kilpailut pidettiin 11.-12. joulukuuta vuonna 2000 Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa klo 18.00 - 20.30. ja ne olivat osa Vuoden 2000 kulttuurikaupunki kokonaisuutta
Kilpailun tuomareina olivat professori Lauri Harvilahti
Helsingin yliopistosta ja tohtori Maija Länsimäki
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta. Kilpailuissa
esitettiin 40 runoa 21 kilpailijan voimin. Lisäksi
tapahtumassa kuultiin kilpailun ulkopuolisia esityksiä Istokilta, Ihtiriekolta ja Norov
Avilta. Uusia runoja
kilpailuun lähetettiin yli 180. Runojen teemoina olivat
murteet ja tietäjän sanat maailmalle. Raportti
konserteista ja tapahtumista näillä aalloilla lähitulevaisuudessa.
Jyrähdyksestä kuultiin makupaloja 13.-16.12. Ylen ykkösellä,
ja kilpailuista oli laaja artikkeli 13.12. Helsingin
Sanomissa. Kiitämme kaikkia mukana olleita onnistuneesta
tapahtumasta! Runonlaulu elää! Maailmanmestari: Nick
Hennessey, Englanti Vuoden runotietäjä: Vesa-Pekka
Pisto, Joensuu Kunniamaininnat esityksistä: Eila Pöllänen, Ruotsi. Esitykset: Sillalla (Mirja Pedersen, Joensuun murre) ja Kiisi itki pentuloitaa (Sirkka Nurmi, Lapua. Uukunniemen murre) Ilona Korhonen, Kantele. Esitykset: Murrettako, eipä synny (Lempi Karhapää, Mynämäki, sekamurre), Sökö kiharrin (Aulikki Hämäläinen, Nastola), Ukkoišlintu (Jussi Huovinen, Hietajärvi, vienan murre) Kyösti ja Matti Salojärvi, Espoo. Esitys: savolainen suksjpoeka (Kyösti Salojärvi, Viitasaren murre) Miikul Pahomov, Kuujärvi, Karjala. Esitykset: Šamanan matk, Heimon henged ja Lapin puheg (oma teksti, lyydinkieli) Paras murreruno: Marja
Haavikko: Balladi Yli-Tornion murteella Paras tietäjäruno:
Mirja Pedersenin syöpä- ja migreeniloihtut Yhteistyössä: Espoon kaupungin Kulttuuritoimen keskus. RUNON MM 2002 Kalevala
MM-2004 loppukilpailu Tallinnassa 1. palkinto: Runon maailmanmestaruus 2004 ja Vienan
Karjalan matka: Ketsurat yhtye, Suomi Kunniamaininnat äänimäärien pohjalta: Aapo Ilves, Viro ja Vaakalintu (Lea Kömi ja Eero Peltonen) Kalevala MM-2004 loppukilpailut pidettiin Tallinnassa
Mustapaede -majassa Vanhassa kaupungissa. Nuoriso näytti voimansa! Vaikka äänestäjäkunta oli iältänsä lähellä keski-ikää äänivyöry kohdentui kilpailun nuorimmille ryhmille. Oppositio- ja Ketsurat valloittivat yleisön nuoruuden innolla ja taidoilla. Käytäväkommenteissa kuuli mainittavan sanoja "Suomen parhaat". Myös muut kärkipään taiteilijat saivat yleisöltä hurraa-huutoja. Kiitos teille, kilpailijat ja yleisö unohtumattomasta tapahtumasta, joka vei taas runonlaulun perinnettä eteenpäin 2000-luvulle! Lue lisää: tulokset taustat
Tuomaristo yms. historiatietoja MM- kisoista Vienan Karjalan Ystävät ry järjesti yhteistyössä Espoon kaupungin Kulttuuritoimen keskuksen kanssa 17.10.1998 Espoon Kulttuurikeskuksessa Kalevala MM-98 kilpailut. Kisojen tuomaristo valitsi runonlaulun Maailmanmestariksi Jaana Tikkalan Rääkkylästä, joka osallistui kilpailuun sooloitkulla ja yhtyeen Loksatuda jäsenenä. Tikkalan itku oli paitsi koskettava, niin myös teknisesti erittäin hallittu nykypäivän itkuvirsi.Vuoden Shamaaniksi valittiin yleisöäänestyksellä Yamar Thiam Senegalista. Thiamin Puhuva rumpu-esitys todisti, että "Vaka Vanha Vaenamoinen" osaa myös käsitellä afrikkalaista rumpua vimmatun tanssin vauhdittamana. Tuomariston muodostivat dosentti Lauri Harvilahti, lehtori Anna Kaisa Liedes ja folkloristi Mikko Europaeus. Kisat saivat jälleen runsasti julkisuutta tiedotusvälineissä. Espoon suurimmassa sanomalehdessä Länsi-Väylässä kilpailut komeilivat etusivulla. Kisoista radioitiin kooste YLE:n Ykkösellä 18.1. klo 13.10-14.00, ja niistä oli väläyksiä TV-uutisissa. Sarjapalkinnot ja osallistujalistat näet kohdasta MM-98. Etusivulle.
|
