Vienan Karjalan Ystävät ry:n kesän matka 2008
Jyskyjärvi - Paanajärvi - Kalevala
Kuvat ja teksti Petri Niikko

Minulle Karjalan matka on aina löytöretki. Niin se on ollut ensimmäisestä matkastani vuodesta 1992.
Silloin kun toimin oppaana haluan, että se on löytöretki myös matkalaisille. Toisin kuin monet ajattelevat, suuremmalla ryhmällä
on mahdollisuus isompiin elämyksiin yhdessä. Perinteentaitajat syttyvät enemmän, kun kuulijoina on suuri ja innokas ryhmä.
Yksinäisen tallentajan magnetofoniin ei ehkä tallennu esiintyjän koko karismaa ja yleisön käsin kosketeltavaa eläytymistä.
Aidot karjalaiset vanhan kansan laulajat ovat synnynnäisiä esiintyjiä, jotka syttyvät liekkiin yleisön edessä.
Tästä syystä tämän kesän matka oli yksi hienoimpia. Porukkamme oli mahtava ja ohjelmaan oli saatu parhaat
taitajat. Tapasimme Helmi Rekinan, Ilmi Bogdanovan, Veikko Pällisen kuoron alkuperäislaulajat sekä Jyskyjärven
laulu- ja tanssiryhmät. Laulukuoro Tuomi ja uudempi tämäkkä tanssiryhmä ovat Jyskyjärven kylän hengen paras ilmentymä.

Ja säätkin olivat kelvolliset. Näimme auringon päivittäin.

Majoittajat pitivät meitä hyvänä ja Welt-hotelli Kalevalassa oli oivallinen aamukahvin loppumista ja iltapalan kangertelua
mukaan laskematta. Matkalaiset saivat pitkäksi aikaa sulatettavaa!
Minulle jäi sulamaan myös surua ja huolta. Kuolema tuntuu kiertävän Karjalassa ahkerasti niittäen myös nuorta elämää.
Edellisenä iltana joesta oli löydetty vasta koulunsa lopettanut nuori mies,
joka oli tiettävästi hypännyt kylää halkovaan Tsirkka-Kemijokeen vakaan päätöksen jälkeen. Poika ei ollut juoppo.
Hän oli ahkera marjanpoimija ja pidetty oppilas koulussa. Äidin juoppous ja näköalattomuus olivat puheiden mukaan
saattaneet vaikuttaa tekoon. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kylän parhaat miehet päättävät elämänsä oman käden kautta.

Samalla kun joihinkin majoittajiin tuntuu iskeneen ahneus - hintoja pitää nostaa ja nostaa (jotta taas talvella pääsee Turkkiin?),
lähtevät kylästä isät töihin muualle ja nuorukaiset hukuttautuvat rakkaaseen kotijokeensa ennemmin kuin muuttavat
kaupunkeihin tai menevät kiusaamisen takia pelättyyn armeijaan. JOTAIN on vialla. Venäjä marssii hymyssä suin hyvinvointiin
ja elintasoon - siellä jossakin. TV on täynnä iloa ja viihdettä. Eikä edes pappi saanut kahvia juodakseen. Kun ei ole pappia.

Myös monet tutut juopot olivat kuolleet sitten viime käynnin. Hekin kuuluivat kylään. Kylähullut ja haukutut. Reppanat, joista
liikkui myös hauskoja, uskomattomia tarinoita. Sankareita hekin olivat omalla tavallaan. Loppuun saakka. Heistä vasta dokumentin olisi saanut.

Jyskyjärven SILTA on tämän kesän suuri puheenaihe. Silta on korjattu hyvin ja tuettu teräspalkeilla. Työmiehet vain taisivat unohtaa
ajokieltomerkit paikoilleen? Vuonninen ja Vuokkiniemi lienevät tilanteeseen tyytyväisiä, sillä pelkurit suomalaisbussikuskit eivät uskalla
ajaa sillan yli, vaan palaavat rajalle ja Kostamukseen Kalevalan kautta. Todistimme tapahtumaa, jossa jo loppumatkalla ollut bussi vei ryhmänsä
Kalevalan kautta takaisin sen sijaan, että olisi mennyt yli. Aika rankaa matkalaisille. Päivän ylimääräinen kierros!
Vielä rankempaa se on kylän majoittajille, sillä turismi on nyt vähentynyt ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen.
Viime vuonna silta oli huonossa kunnossa, mutta silloin mentiin yli. Nyt siitä jyristävät lähes päivittäin 30 tonnin venäläiset tukkirekat.

Ja hei, te tulevat Karjalaan matkaajat - lahjoittakaa emännille edes paketti kahvia, niin saatte vieroitusoireet kuriin kun on mitä pyytää.
Minä kyllä muistin kahvipaketin ja pari muutakin tuliaista, mutta silti taas tuntuu, että velkani vain kasvoi.
Eli kohta olen luonanne taas.... Toivoo Petri Niikko.

                                   

                 

                     
Kesän iloa. Kylyn päälle uimaan!

          


                       
   

                      Hautajaissaatto kalmismaalle                        

       
Kasvukausi oli vasta alussa kesäkuun lopulla. Futiksen EM-huuma näkyi Venäjällä. Tässä pikku-Arshavinit harjoittelemassa Kalevalassa.

                                       

Runomestari Urpo Nuorva oli mukana matkalla! Saimme nauttia huikeista runoesityksistä ja kuulla elämän viisautta.
Kuukautta aiemmin 82-vuotias Nuorva oli ollut pahassa kolarissa. Ihmeellinen mies. Suuri ihminen.
Tässä hän on lähdössä veneretkelle Paanajärvelle. Lue Urpon runo, joka syntyi venematkan innoittamana

                               

Seuraavat kuvat >>>>>> next views from Karelia 2008

Takasin etusivulle Home