Vanhoja runopuristeita toimintamme alkutaipaleelta.
Hiiden Hirven
hiihdäntä
Satiiri
Luonnonvalokuvaajista
Läksi Lieto Lemminkäinen
Hiiden Hirven hiihdännälle.
Otti sukset, jätti lapset,
lähti vaimotta ladulle.
Liehui hiukset hurjapäällä
hiihdellessä Lapin maita,
Suomen soita ja saloja.
Saapui kerran korven kolkkaan,
jossa kummasti kumisi.
Itki siinä Väinämöinen
pahalla pajupurolla.
Ei ollut mies suuren suuri,
eikä liioin pienen pieni,
tukkaa tuskin kahta kynttä,
partaa sitäkin pahemmin.
-Mitä itket vanha velho,
korven kolkassa päriset?
-Sitä itken Lemminkäinen,
sortui suohon piilokoiju,
kaatui venheeni vesillä,
roiskui vettä filmeilleni,
hukkui kallein kakkulani,
Hiiden Hirven hiihdännässä,
lemmon tähtäimen takia!
Silloin siihen Joukahainen,
saapui paikalle pakana,
maitoparta, märkäkorva,
kaulalla vähä kamera.
-Minä hiihdin Hiiden Hirven,
sain sen tallelle takuulla!
Tavataan siis Kiljavalla,
sekä palkintosalissa.
Siitä Liito-Oravainen,
sekä Väinömme väkevä
kyselemään kerskurilta,
millainen on Hiiden Hirvi?
Hiiden Hirvi on komea!
Näin sen tuolla suon takana:
usvaa leijui leppäin alla,
sateenkaria selällä,
Revontulten roihutessa
näin kuin näinkin Hiiden Hirven,
paritteluasennossa,
syöden joutsenta hopeista!
Silloin päätti Lemminkäinen,
sekä viisas Väinämöinen:
-hyvä, ettei Hiiden Hirvi,
tullut sittenkään esille...
Löivät kättä kaikki kolme,
astelivat nuotiolle.
Ryysti ryhmä Hiiden ryypyt,
mursi makkarat kivelle.
Mietti siinä vaka vanha
suhdettansa Suomen luontoon.
-Vaikka veitkin Hiiden Hirven
säilyy hiihdännän himoni.
Ei se hirvi, vaan ne metsät,
petäjiköt, vaaran varjot,
aamuruskot aapasuolla,
niistä luovu en ikinä!
Eikä lopu laulantani,
vaikka laulaa nyt kamera.
loihdin riimit filmirulliin,
veistän nyt digitarinat.
soitan Suomen kunniaksi,
herkän luontomme hyväksi!
-Ja ken tietää, ehkä kerran
otan vaimonkin kojulle...
Lisää siihen Lemminkäinen,
vaimo-mietteistä viroten:
-Niin, ja veli seuraavaksi,
Hiiden KARHUA ajamme!!!
Petri Niikko 1997-2004
Ohessa
Tekstiviestikilpailun kulta- ja hopeamitalirunot. Onneksi
olkoon Hannu Glad ja Annikki Hämäläinen. Palkinnoksi
molemmat saavat syksyllä ilmestyvät Runorumputeokset,
sillä runot tullaan julkaisemaan siinä. Lähetämme
kummallekin internet-väinölle pienet yllätyspalkinnot
ennen sitä.
1. palkinto
Tuopa kurja kännykkäni
vehje veikeä Nokian
sakeasti sammahteli
vikoeli virtojansa
Viimein levisi lempo
Nyt on huollon hyppysissä
kolvipoikien käsissä
Hannu Glad, Kuhmo
Lennonjohtajat
Lakossa
Kati Antila
(Taisi tehota Katin
runo, olkoon sen kunniaksi vielä esillä)
Lakon laittoi lennonjohto,
työnsä tyystin tuo lopetti.
Eipä lennä rautalintu,
leveesiipi lekuttele.
Mitä vaatii lakkolainen,
pystynokka paskiainen?
Miksi suuren lakon laittoi,
työstä tykkänään kieltäytyi?
Lisää palkkaa pitäis saada,
rahaa runsaammin omata.
Eikä luonaa lennonjohto
ilman autoetuansa.
Eikä auta neuvottelut,
sikiä sovun sävelet.
Yhä jatkuu laaja lakko,
riidan railo vain levenee.
Liikaa vaatii lennonjohto,
ahmii pollea porukka.
Kiristyy kuin viulunkielet
vastapuolen tunteet tummat.
Miten päättyy tämä lakko,
loppuu lennonjohdon leikki?
Sitä sopii ihmetellä,
moista miettiä asiaa.
Maassa makaa rautalinnut,
lepää kentillä leveillä.
Ei etelään pääse Pohjan poika,
somali Suomen saloille.
Miksei panna palliltansa,
lennonjohto leivältänsä?
Otetaan uutta väkeä,
sijaan työvoimaa tuoretta!
Kati Antila 1996
Oheisen runon lähetti
lehtori Helena Sarvikas Ähtäristä:
"Mekin täällä
Seinäjoen ammattikorkeakoulun metsäyksikössä päätimme
juhlistaa Kalevalan merkkivuotta luomalla omia runojamme.
Järjestämme niistä näyttelyn, johon kokoamme lisäksi
tietoa Kalevalasta ennen ja nyt.
Kirjoittajat ovat
parikymppisiä, vuonna 2002 valmistuvia
ammattikorkeakoulumetsätalous-
insinööriopiskelijoita (huh!!)
Etusivulle
|
Paarma
(Kesäkuun 1999
Vienanmatkalta peräti
6 runoa päätyivät Runorumpuun!)
Paarman
poika pannahinen,
roisto, riehakas retale
pisti piikin polven alle,
leuat irvessä rokotti.
Haukkasi palan pakana
lihastani liimaisesta.
Sitten iljetys ikävä,
nautintoa naamallansa
hioi leuat teräviksi,
uhrin seuraavan valitsi
Tuija Korpinen, Riihimäki
|
Urheilu-uutisia
Kalevalan kankahilta
Oli eilen Juhlapäivä
juhlittiin taas ystävyyttä .
Susannan ja Petrin jääshow,
missi saatiin mittelössä.
Kalle eilen kultaa voitti
Koloradon kova poika
Kallen kultamitalikin
loistaa kauas pimeässä.
Mikakin sai mitalinsa
Myllylä kun kultaa otti.
Isometsä kolmanneksi.
Hyvin kulki Suomen hiihto .
Ralli meni mallikkaasti.
Ruotsin rallin riemuvoitto:
Tommi pääsi voittajaksi
tuli maaliin ensimmäisnä.
Sweden Hockey Games:in voitto:
Pasi pani kaksi kassiin.
Tää on Suomen suuri päivä
Juhlapäivä kaiken kansan.
Kilon koulun 3b-luokka
"Hei Petri!
Hauska haaste!
Tässä oman kolmannen luokkani aamupäiväinen
yhteistuotos
Uutislähetyksemme julkistimme kaikille koulun
keskusradiossa
perinteisellä sävelellä laulettuna.
Kokosimme taululle edellisen päivän
urheilu-uutiset ja sitten neljän
hengen ryhmille suttupaperit, joissa oli kahdeksan
saraketta, ja siihen
sitten ryhmissä alettiin väkertää säkeitä.
Nyt on läksynä keksiä kotonakin ainakin neljä säettä
kalevalaisittain.
T: opettaja Minttu Ollila
Kiekkomanaus
(toisinto!)
Pompi, pompi musta limppu
reppuhun rumaisen Ruotsin.
Lennä taikka liukunetko,
tykkinä tylynä iske!
Muuta suuntaa sukkelasti,
luistimista lyiskahtele
kultakiekkonen keveä,
maalivahdit manaele,
puolustus hajalle huijaa!
Suomen päästä suunnistele
vielä harhalaukaukset
veivaa veräjän perille!
MarttaSisko Aittola 1997
2:
Teinitytön tuska
(A.Hämäläinen)
Miksei soi jo Säkkijärvi,
taikka piippaa tekstiviesti?
Vartin lienee vaiti ollut,
täysin mykkä mun Ericsson.
Onko mut jo unohdettu,
kaikki ystävät hylänneet?
Kerro Kultavasikkani.
Soi jo sieluni pelastus!
Runon
kirjoittanut rouva lähetti teoksen minulle kuinkas
muuten kuin sähköpostilla. Hän oli marraskuussa vetämälläni
kurssilla Karkkilassa, ja on jatkanut harrastustaan
kurssin jälkeenkin, mistä olen iloinen. Nimeään hän
ei halunnut vaatimattomana julkisuuteen, mutta sain
tingittyä nimimerkkikompromissin. Runossa on pieniä,
helposti korjattavissa olevia virheitä tavujen painoissa,
joita voivat muutkin ratkoa sääntöjä miettimällä Tällaisia aitoja
arkipäivän runoja odotamme vielä lisää Runorumpu-
teokseen. Kalevalamitta on käyttörunoutta. Kerätköön
pölyä ns. korkeampi runous.
|