Romahti pyhä kulutus
- löytyi vierestä pelastus

Oli kerran ostovoima,
johon nousumme nojasi,
jonka turvin kaikki toimi:
kauppa, liikenne, elämä,
yhteiskunnan kallis kasvu.
Perhe, yksilön kulutus
sykki perusyksikköinä,
piti yllä työllisyyttä,
tuotti tuotteina, veroina.

Koitti sitten kaunis päivä,
jolloin murtui tuo pilari,
prosenteissa liian monta 
väheni pyhä kulutus. 

Jokin yllätysmomentti
muutti kansan tottumukset.
Kenties muoti, kansanliike,
paluu maalle, luonnon luokse,
taikka otsonikadotus,
eli kriisi, maanjäristys,
sota, terrori tuhoisa
taikka bensan hinnan nousu
pelästytti perheelliset,
muutti ihmisten elämän.

Silloin kuoli kuluttaja, 
kuoli kesken tehtävänsä.

Ei vain mennyt ostoksille.
Päätti säästellä, levätä -
taikka tehdä itse kaiken
minkä tarvitsi, halusi.

Silloin notkahti kulutus
prosenteissa kymmenkunta.
Tästä seurasi paniikki.
Alkoi synkkä syöksykierre, 
huusi miinusta talous.
Kuihtui kauppa, hiipui pörssi 
kuolleen petturin takia.

Löytyi vierestä pelastus.

Päätti tällöin kansan äiti,
liekö Paavo vai Halonen
avata itärajamme.
Saapui naapuri avuksi.
Venäläinen metsänpeikko
täytti kaupungit, virastot.

Jatkuivat kulutusjuhlat
kiitos ihmisten idästä.
Mutta taas tuli hälytys,
kriisin kellot kalkattivat.
Talous alkoi kuumentua.
Venäläisten ostovoima
oli kiihkeää lajia:
intohimoista, rajua.

Mistäkö rahaa sikisi,
sitä ei edes kysytty.
Oli kuin hyvä humala
Suomen markkinatalous, 
venäläisten virkistämä.

Kaivattiin jo jarrumiestä.
Peliin puuttui taas president,
liekö Paavo vai Halonen,
nainen tietty, kuinkas muuten.
Soitti pääministerille,
hänkin nainen luultavasti:
Siimes, Erkki tai Filatov -
sopivat tapaamisesta.
Miettivät käsi kädessä
Suomen synkkää ennustetta.

-Kuinka saisimme takaisin
pihin, vanhan kansakunnan.
Nuoriso idästä tullut,
kuin myös nuoret suomalaiset
kuluttavat nyt surutta
tehden työtäkin velaksi.

Eipä tullut ratkaisua
kahden viisaan istunnosta.
Tuli ratkaisu sodasta
Itä-Afrikan rajoilta.
Siellä syntyi kulkutauti,
joka niitti ihmisviljan
suuret kaupungit tuhoten.

Vanhat kunnon suomalaiset
pienissä ekokylissä
metsän peitossa, saloilla
selvisivät tappioitta
perunavarastoinensa,
kaalin, porkkanan avulla.
Vielä lauloivat runoja
TV -ryhmien edessä
niin kuin ennen Väinämöiset,
Nuorvat, Laitiset, Mäkiset,
taikka Niikot Niipperistä.

Älkää naurako toverit!
Ajatelkaahan sitäkin,
jos tämä runopahanen
olisi ainoa todiste
kansakuntamme kyvyistä
jonkun Sputnikin hylyssä.

Siispä ottakaa opiksi
vielä kun elätte täällä,
kamaralla kauniin maamme:
harjoitelkaahan trokeita!

Petri Niikko 9/2000
Julkaistu Runoräppänässä

Takaisin VKY:n kotisivuille