Uuden kansanrunon tuntemattomat polut internetissä ja kännyköissä

Moniko teistä on saanut ystävältänne tai joltakin postituslistalta tietokonerunon, joka herättää hilpeyttä sisältönsä ja varsinkin iskevän runomittansa ansiosta? Minulle neljä ihmistä on ilmoittanut tällaisesta postista, ja eräät heistä tiesivät runon lähteenkin, Runorummun, vaikka tekijäksi ilmoitettiin yleensä "tuntematon suuruus". Lainaus on varmuudella tietoinen, sillä tämän tuntemattoman suuruuden nimellä esitetty tekele sisältää virheettömästi kopioituna pötkössä kaksi Runorumpu-teoksemme runoa PC-manaus ja Syntax error. Kansanrunoista tulee nykypäivänä nimettömiä ilmeisesti tekijänoikeuspalkkioiden pelossa! Kaksi sanomalehteä ovat julkaisseet innostuneena saman runon. Kauppalehti ei edes suostunut juttunsa oikaisuun, vaikka he ilmoittivat sen lähteeksi vieläpä epämääräisen "Uuden Kalevalan"! Emme ole palkkioiden perään, mutta kunnia niille, keille se kuuluu.

Minua tilanne paitsi ihmetyttää myös riemastuttaa siksi, että se todistaa väitteeni uuden kalevalaisen runon voimasta ja Runorummun asemasta tulevaisuuden kansanrunouskokoelmana. Uusin todiste asian laidasta tuli pääsiäisenä, kun vaimoni tuttava näytti minulle saamaansa tekstiviestiä. Tuttava näytti viestiä sen hauskuuden ja runomitan vuoksi, eikä hän aluksi ymmärtänyt vaimoni ja tyttäreni reaktioita, kun nämä katsahtivat toisiinsa hämmästyneinä, heille kun runo oli jo tuttuakin tutumpi. Nyt siitä vain oli lyhentynyt iskevä pääsiäisruno. Samainen Runorummun Läskinlähdetysmanaus on kiertänyt todistettavasti Keski-Euroopassa asti, sillä eräs runo-oppilaani sai sen tyttäreltänsä (nimettömänä) Saksasta. 

Tuija Korpelan Läskinläskinlähdetysmanauksesta  muokattu virpomisruno kiertää nykyisin tekstiviestinä:
Lainauksen tekijä ilmottautukoon...

Virvon varvon vitsasella,
paukuttelen pajusella,
sula läski lyllymästä,
liha liika lellumasta,
ihra kaikkoa kavala,
suksi suohon selluliitti.
Kivaa pääsiäistä!

Etusivulle