Matkalaisten kalevalainen runosuoni 2003

Kesän ensimmäinen ryhmämatkamme Karjalaan toteutui 2.-6.6. Tilaajana oli VOAY, eli vantaalaisten opettajien järjestö.
Seuraava reissu pidettiin 26.6 alkaen ja ohessa on myös runoja 24.7. Aunuksen matkalta ja elokuun kahdelta reissulta. Useimmille runot ovat ensimmäisiä kalevalaisia (ja mm. riimiruno-) kokeiluja, jotka kirposivat kynästä matkan tunnelmissa bussin runoille otollisessa ilmapiirissä.  Toimittanut  Petri Niikko. Lue myös 26.6. manaukset koppalakeille Seuraavat runot Matkalaisten keräämät sananparret

      
Runoilijamme Antti Valamossa lainahousuissa. Matkalla Jyskyjärvelle saimme ihailla suota. Kuvat Niikko

Pieni koira tuo ketale

Pieni koira tuo ketale, 
mustahäntä murjakkainen
vastaan ampaisi vapisten, 
muraeli musta rakki.
Räkytti hän raivoisasti, 
näytti voimansa vähäiset
vääräleuka väkkäräinen. 
Silmät kiiluivat vihasta, 
hampaat valkoiset välähti,
kieli suussa kieputteli 
pedon hurjan raivotessa.

Vaan juoksipa apuhun miesi, 
koiran vaivaisen isäntä.
Kaappasi kainaloon penikan, 
hurtan hurjan haukkumasta.
Katseli häpeissään rakki, 
musta kuono muraeli
pihdeissä pahaisen äijän. 
Säästyimpä purennaltansa,
pedon suuren surmatyöltä, l
euoilta himokkaan hurtan...

Antti Jokinen 25.7. Lismajärvi/ Aunus, Kameralehden matka  

MANHATTAN UPPER EAST SIDE 
- JYSKYJÄRVI 02-03

Antti I. Ikonen 6.6.2003

Kiersin kerran kaupungissa
kansan suuren ja sotaisan.
Ikkunoista korkealta
ihailin ihmisen tekoja:

Mastot puhkoi pilviverhon,
tornit taivasta tapasi.
Jättisillat jäntevimmät
saaret veen yli yhytti.

Astuin pitkin avenueta
talsin toista ja kolmatta.
Huuma sykki suonissani
järki jätti ja pakeni:

”Kaunista on kaikki suuri,
suurta se mikä minussa!
Ihmissuvun ihmetyötä
kaikki tuo mikä terästä!”

Kovin kuljin kuohuksissa;
katsoin sinne, kurkin tuonne
aistit tauotta avoinna. 

Mikä liekään mytty tuolla,
kasa kulmassa kujalla?
Siellähän on vanha nainen!
Mummorukka ruokaa vailla
tonkii jätteistä jämiä!

Suuren vallan voimakoura
tyly lienee heikommille;
vaimoparkaahan palelti.

- - - - 
Seuraavan kesän aluksi
suuntasin matkani itähän,
Vienan maille maineikkaille,
laulumaille laatuisille, 
Karjalan peräpihoille;
Jyskyjärvelle jyristin.

Oli kulku vaivalloista,
bussi paukkui ja rämisi.
Vaikersivat vaimentimet,
rauta pohjassa rahisi.

Onko moisen vaivan väärti
kurja Karjala kapinen?
Liekö mieltä matkustella
Paanajärven korpisoille,
Kemin raukoille rajoille?

Epäluulon, heikon uskon,
epätoivonkin todella
huuhtoi ynnä huonon tuulen
ensinäkymä joelle:

Peilityynen pinnan ylle
usva verhoa venytti.
Riippusillan rinnan päällä
keijut karkeloi somasti.

Jälleen sykki suonissani,
veri koskena kohisi,
taas kuin tähtilipun mailla
äly häipyi ja hävisi:

”Niin on kaunis Karjalamme
idylli iänikuinen.
Täältä löytyy onnen kehto,
tyyni rauha rikkumaton
keskeltä vähän ja pahaisen.”

Kului päivä, ehti toinen,
mummot muistojaan kelasi,
elämänsä helminauhaa
eessä silmäini esitti.
Ilot pienet, surut suuret
elonsa kulkua kuvitti.
Vuodet menneet, päivät uudet,
murheensa joka ajalla.

Silti elämä eteni
yli aikain ankeidenkin.
Niinkuin tuomen marjat mustat -
kukat valkeat valaisi.

Taas sen uudesti totesin:
Vahva täytyy naisen olla,
eestä miehenkin monesti!

Tulkoot Lenin, Stalin, Putin
taikka Bushin perhekunnan
Yrjö nuorempi, nulikka! -
Jyskyjärven korpimailla,
taikka tähtilipun alla -
saman on lainen ihmislapsi
elonvirran vietävänä
East River-joen imussa,
Tsirkka-Kemin keinunnassa.

Antti Ikonen, Valtimo

Runoa romuläjälle

Mistäpä sikissyt moinen
tavaton tapa pakana:
sirpaleita, sotkuloita
koko maiseman menoksi.

Eikö oisi sievempätä,
somempata, siivompata
ilman sotkuja monia
luonnon jäljissä omissa.

Saisi kesän kukka kasvaa,
siemenensä syksyyn suoda,
saisi lintu laulut luoda
pesän pienoisen ovella.

Saisi hauki kutupaikan
ilman ihmisen apuja,
kun ei kuha kuitenkana
oluttölkissä pysyne.

Eila Moberg, 29.7. Kameralehden reissulla

 

Takaisin etusivulle tai saman reissun kuvien maailmaan

ELEGIA PAANAJÄRVELLE
Raija Nuutinen

Matka tuonne joutunevi 
kohti Vienan kaunokaista
Karjalan kuulua kyleä
Paanajärveä poloista
läpi metsien, nevojen
ohi kuusen konkeloiden
sinisten salojen taakse.
Sade himmeä heruupi
kastelevi kangasmaita.

Joukko norja astelevi,
peräkanaa kaartelevi,
Suomen mailta nuo tulijat.
Pitkin suota pitkospuilla
jalannousu on keveä.

Kylä aukeaa edessä,
Paanajärvi harmaasilmä
Kemijoen kainalossa,
kirkko vanha kumpareella.
Sade himmeä valuvi,
kastelevi kalmismaata.

Talo harmaa töyrähällä,
portinpielensä edessä 
kulleroita kultaisia.
Terveh tulkua toivottavi
itse ehtoinen emäntä,
Vienan viehko harmaahapsi.
Käskevi sisälle käydä,
pöydän ääreen istuskella
vieraat oudoista oloista

Nautitahan antimia:
keittoa Kemin kaloista
hilloja suon saloista
kera marjakakkaroiden.
Tutustutaan toisihimme,
juttu luistavi lujasti.
Kiitos kelpo kestistäsi,
Vienan viehkeä emäntä! 

Kylänraitti rauhallinen,
tuvat tummat turvalliset,
pihapihlajat pyhäiset,
venevajat valkamissa
kertovat ikitarinan
elostansa entisestä,
muinaisesta mahdistansa;
laukkukaupasta Kalevan
tuonne kauas Suomen maille,
sekä Iivanan itähän 
Kemijoen vartta pitkin.

Tuhat on lasta lauleskellut
tuhat neitoa kisaillut
kera kullan kujasilla
alapuolla aitan orren.
Tuhat miestä mittelöinyt
voimia veden viluisen.
- Leipä on korvessa kovilla.
Tuhat vanhusta vajunut
ikiuneen uinaellut
alle mullan kalmismaahan
heimokunnan hellimänä.

Ilon, surun, onnen itkut
kaikk`on koettuna kylässä.

Vielä soisi huomennakin 
ihmisten ilolla käydä
näillä mailla, mantusilla
vesillä jokien Vienan -
eleä elämätänsä
vaikka sata, tuhat vuotta.

Kylä himmeä puhuvi:
- Pakko on minun vajota,
alle aaltojen aleta
yllä kosken, alla portin
valtaisan padon edessä
kourissa kovan elämän
vallankäytön vaihteluissa.
Mennyt on muinoinen mahti,
muistot mustahan jokehen.
Elo on uhanalainen.

Väki pieni astelevi
joukko norja hiljenevi
kuulevi kylän tarinan
hätähuutonsa hylätyn.
Sade taivaalta valuvi.

Takana maisema komea.
Raskasta on jalkain nousu
pitkin suota pitkospuilla.
Kylä on kohta kalmismaata
päällänsä vilua vettä.
Sade himmeä valuvi,
kyynel kastaa kultanummen.

Raija Nuutinen, Vantaa 5.6. 2003

PÄÄSTÄ PIIKA PINTEHESTÄ

Päästä piika pintehestä
armottomasta pakosta.
Auta akka ahdingosta
vapahuta vaivoistansa
rakko on raukalla revetä.

Päästä suurelle kuselle
tahi pienelle pisulle
avonaisen taivon alle
suojaan puhtoisen pusikon
viereen koivun pikkaraisen
päälle sammalen sametin
tahi valkean jäkälän
laskemaan likavetensä.

Raija Nuutinen 5.6.03

Älä juokse heponen

Älä juokse heponen liikaa,
vaikka sait maksaa, älä tee taas
Karjalan kunnailla samaa, hepo
kulkee liikaa. Hillitse taas matkaa,
nosta kaasua taas.

Polis sanoi taas Finland.
Perkele taas. Kerran

Jukka Westergren, 29.7. Paluumatkalla Aunuksesta.

Mesi männyn pölisevä

Mesi männyn pölisevä,
luonnon lahja lääkitsevä,
jopas joutuu jortikkainen,
käyrä kuntoon nousevainen

Jari Tuomola 29.6.

Kohti Paanajärven kylää 28.6. 2003
(+8C, koillistuuli, ajoittaista sadetta..)

Vettä viskoo taivaankansi,
liukkahasti pilvet liikkuu.
Jyskyjärven tervalaita
Vienan virran myötä kiikkuu.
Tuulta vasten nousee nokka,
pärskyy keula, kuohuu kokka.
Kylmä tarttuu takin suusta,
vilu kiskoo lonkkaluusta.
Voi, ei meitä pouta lelli,
lämpöaalto hoivaa, helli.
Turkin polven päälle heitän.
Nuotiolla tsajut keitän.
Hampaat haukkaan kiinni tiukkaan,
huulet kierrän virnuun niukkaan:
tästä vielä riimin rustaan,
runorimpsun riipustelen!...

Nimim. Sirkku Sievonen