Jyskyjärvellä 5.4.2006

Päivä ennen rospuuttoa Jyskyjärven kylässä. Kuvat ja tarina ©Petri Niikko.
Edelliset kuvat <<<<

                           

             
Uuden sillan omistajaksi esittäytyi saaressa majaansa pitävä viiksiniekka.

                                   

                       

Hilma oli lukenut Karjalan Sanomista, että suurimittainen Valkealan patohanke toteutuisi sittenkin. "En uso, että kylämme hukkuu. Niin on suuret suot ennen Jyskyjärveä, ei nouso meilä niin paljon vesi kui sanotah. Mänöy soilla." Pahinta olisi, jos voimala runnottaisiin läpi sillä perusteella, että se tuottaisi muodikasta markkinasähköä Suomeen
    Helmi puolestaan hävitti lampahat vuosi sitten. "Saatte ostaa nyt sukkanne kaupasta", tokaisi hän hämmentyneelle jälkikasvulleen. Vaan pitipä sitten kuitenkin ostaa villoa, jotta piäsisi "kezryämäh" rukilla talven hiljaisina hetkinä!

                                                   
                                                                       Ulitsa Sovetskaja, Jyskyjärven "Mannerheinintie" huhtikuun alussa. Kuvat ©Petri Niikko

                               
                                    Puhdas kuin pulmunen.

                 

Jyskyjärvellä myös naiset ovat kovia kalamiehiä. Ljusha pitää kädessään osaa yhden päivän pilkkisaaliista. Ja mikäs on kunnon suksilla hiihellä!
Ljusha kertoi joutsenten jo saapuneen Jyskyjärven kylän liepeille .

                                                        
Sylvi asuu talvella tyttärensä luona. Talossa piti majaansa nyt kahdeksan henkeä, mutta tunnelma oli sopuisa. Talon miehet eivät ole saaneet palkkaa metsätöistä moneen kuukauteen. Huhutaan, että viimeisetkin savotat pannaan pian kiinni. Miesten on muutettava aina Moskovaan saakka töiden perässä.
Sylvin poika oli 600 ruplan konnuuden vuoksi viettänyt 4 kuukautta "pakkotöissä". Askon tavatessa Iivanan tämä punoi vakkoja myytäväksi selvin päin, katse tulevaisuudessa. Asko sai kuulla samalla melkoisia tarinoita sikäläisestä laittomasta moottorikelkalla metsästyksestä. Ei ihme, jos peuroja ei näy teiden varsilla.            

          
                Mekin saimme eteemme lautasellisen maukkaita keitettyjä ahvenia.

                                                               
                                                                Monille kyläläisille suomalainen kirkko on viimeinen toivo ja pelastus.
                                                                Töiden loppuessa sekään ei riitä, kun perhe pitää elättää.

Takaisin etusivulle

Seuraavaksi siirrymme Kalevalaan läpi sulavien teiden ja hankien >>>>>
Edelliset kuvat